• Aikuisen koiran sisäloishäätö
• Tiineen nartun sisäloishäätö
• Pennun sisäloishäätö
• Koiran sisäloiset
• Suolinkaisen elämänkierto

Monenlaiset oireet voivat viitata suolinkaistartuntaan. Tyypillisiä oireita pennuilla ovat laihtuminen, huono kasvu, vatsanalueen turvotus, huonokuntoinen karvapeite ja usein toistuva oksentelu. Jos loisia on runsaasti, niitä saatetaan nähdä ulosteissa tai oksennuksissa.

Aikuiset suolinkaiset elävät ohutsuolessa. Ne käyttävät ravintonaan suolen sisältöä. Matonaaraat tuottavat kymmeniä tuhansia munia vuorokaudessa, jotka kulkeutuvat koiran ulosteiden mukana ympäristöön. Tartunnasta kärsivä koira saastuttaa siis ympäristöään tehokkaasti madonmunilla, jos ulosteita ei kerätä pois ja hävitetä asianmukaisesti.

Madonmunia ei voi erottaa paljain silmin, vaan niiden havaitsemiseen tarvitaan mikroskooppi. Ulosteiden mukana ympäristöön leviävät munat eivät pysty heti tartuttamaan uutta koiraa, koska tartuntakykyisen toukkamuodon kehittyminen munankuoren sisällä kesää optimioloissakin joitakin viikkoja. Munat ovat erittäin kestäviä ympäristöolosuhteita vastaan ja voivat siten säilyä vuosikausia maaperässä.

Koira saa tartunnan syömällä tartuntakykyisiä toukkamuotoja. Toukkamuodot kuoriutuvat munasta ohutsuolessa, porautuvat suolenseinämän läpi ja vaeltavat veren mukana keuhkoihin. Keuhkoissa toukat tunkeutuvat keuhkorakkuloihin ja sieltä edelleen keuhkoputkiin, joista ne päätyvät yskittyinä koiran nieluun. Koira nielee yskökset, jolloin toukat pääsevät ruoansulatuskanavaan, jossa suolinkaisen aikuistuminen tapahtuu.
Edellä kuvattu elinkierto on tyypillinen alle 3 kk:n ikäisillä koiranpennuilla. Vanhemmilla koirilla toukat eivät yleensä vaella keuhkoputkiin, vaan levittäytyvät veren mukana ympäri elimistöä, kuten lihaksiin, maksaan, aivoihin, sydämeen ja keuhkoihin. Toukkamuotojen kehitys pysähtyy ja ne jäävät elimistöön lepovaiheeseen.

Ihmisen ruoansulatuskanavaan päästessään toukat voivat tunkeutua eri puolille elimistöä aiheuttaen kudosvaurioita. Loinen ei kuitenkaan aikuistu ihmisessä. Riskiryhmässä ovat pikkulapset, jotka saattavat saada tartunnan laittaessaan suuhunsa tartuntakykyisillä munilla saastunutta maa-ainesta.

Jos esim. jyrsijä saa ruoansulatuskanavaansa tartuntakykyisen toukkamuodon, toukka tunkeutuu sen elimistöön. Toukka ei kehity aikuiseksi loiseksi, vaan jää lepotilaan. Koira voi saada tartunnan syömällä tartuntaa kantavan eläimen. Toukat jatkavat kehitystään koirassa ja aikuistuvat.

Tiineyden loppupuolella osa lepotilassa olleista toukista aktivoituu ja vaeltaa istukan kautta sikiöihin. Pentujen synnyttyä toukat kehittyvät aikuisiksi loisiksi niiden elimistössä. Osa nartussa olevista toukista vaeltaa maitorauhaseen. Pennut voivat saada suolinkaistartunnan myös maidon mukana imiessään. Osa toukista tai epäkypsistä aikuisista joutuu ulos pennun ulosteiden tai oksennusten mukana. Pennun eritteitä syövä narttu saa elimistöönsä suolinkaisen kehitysmuotoja, jotka aikuistuvat nartun suolistossa.