Koiran sisäloiset
Huolehdi lemmikkisi hyvinvoinnista.
Suomessa merkittävimmät koiran sisäloiset ovat giardia-alkueläin sekä suolinkaiset ja hakamadot, jotka kuuluvat sukkulamatoihin. Lisäksi yksittäistapauksissa esiintyy heisimatoja.
Oireet
Tyypillisiä suolinkaistartunnan oireita pennuilla ovat laihtuminen, huono kasvu, vatsanalueen turvotus, huonokuntoinen karvapeite ja toistuva oksentelu ja/tai ripuli. Loismatoja saatetaan nähdä oksennuksissa tai ulosteissa. Aikuisilla koirilla tartunnat ovat usein oireettomia.
Giardia-tartunta on myös aikuisilla koirilla yleensä oireeton. Pennuilla saattaa esiintyä äkillistä ja pitkittyvää ripulia. Voimakkaassa tartunnassa eläin voi laihtua ja kärsiä nestehukasta.
Hakamatotartunta voi aiheuttaa pennuilla lievää anemiaa ja ruokahaluttomuutta. Aikuisilla tartunta on yleensä oireeton, mutta iho-oireita saattaa esiintyä.
Heisimadot ovat Suomessa koirilla hyvin harvinaisia. Tartunta liittyy yleensä loisrakkuloilla saastuneen raa’an lihan tai kalan syöntiin. Todettuun heisimatotartuntaan suositellaan pratsikvanteelia sisältävää sisäloislääkettä.
Koiran elinympäristö sekä ruokinta vaikuttavat suolistoloisten esiintymiseen. Jos koiralla on mahdollisuus syödä raatoja, saaliseläimiä tai teurasjätteitä tai sille annetaan kypsentämätöntä lihaa tai kalaa, tartunnan riski kasvaa ja mahdollisten loislajien kirjo laajenee. Esimerkiksi leveä heisimato eli lapamato saattaa tarttua raakaa makeanveden kalaa syöviin koiriin. Giardia-alkueläin tarttuu ulosteen saastuttaman veden tai ravinnon kulkeutuessa suuhun. Syntymätön pentukaan ei ole sisäloisilta turvassa. Koiranpennut saavat suolinkaistartunnan usein jo emoltaan joko istukan läpi tai maidon välityksellä. Tutkimustulosten perusteella Giardiaa esiintyy 5.3 %:lla(1), suolinkaisia 3.14 %:lla (2) ja hakamatoja 2.59 %:lla(2) koirista Suomessa. Yksittäistapauksissa saattaa esiintyä myös lapamatoja, 0.38 %:lla(2) todennäköisyydellä.
Suolinkaistoukat tartuttavat koiran. Toukka kuoriutuu munasta koiran ohutsuolessa, porautuu suolen limakalvon läpi ja vaeltaa verisuonia pitkin maksan kautta keuhkoihin. Keuhkoissa toukat tunkeutuvat keuhkorakkuloihin ja edelleen keuhkoputkiin, josta ne nousevat koiran nieluun. Nielusta ne kulkeutuvat nieltyinä ruuansulatuskanavaan, jossa tapahtuu kehittyminen aikuisiksi madoiksi (= suolinkaisen trakeaalikierto). Vanhemmilla koirilla (> 3kk) toukat eivät aina vaella keuhkoihin vaan levittäytyvät verenkierron mukana pitkin elimistöä maksaan, keuhkoihin, aivoihin, sydämeen ja lihaksiin. Toukkamuotojen kehitys pysähtyy tähän, ja ne jäävät elämään elimistöön lepovaiheeseen loishäätöjen ulottumattomiin. Mikäli kyseessä on narttukoira, tiineyden aikana nämä hiljaiseloa viettäneet toukat heräävät jälleen eloon. Osa niistä vaeltaa istukan kautta sikiöihin, ja ne käyvät pentujen synnyttyä elinkiertonsa loppuun trakeaalireittiä kulkien. Tiineyden loppuvaiheessa sekä imetyksen alkuvaiheessa osa toukista vaeltaa maitorauhaseen. Pennut voivat siis saada suolinkaistartunnan myös emänsä maitoa imiessään.
